Tänään olin Ystävieni kanssa Tallinnan risteilyllä. Päivä oli kiva. Emme käyneet maissa koska aikaa oli vain vajaa 2 h ja Ystäväni satutti jalkansa viikko sitten. Söimme seisovassapöydässä ja höpisimme, paransimme maailmaa.
Tälläiset hetket saavat elämän maistumaan ja auringon paistamaan, vaikka koko päivä Helsingissä tuli lunta tuvan täydeltä. Tallinnassa ei satanut lunta, mutta muuten oli tuulista ja harmaata. Siellä meri oli jo kokonaan auki jäistä. Jossain puolessa välissä Hki-Tallinna alkoi jäät kolisemaan.
Pidän talvesta ja lumesta. Talvisin on ihanaa olla kotona kun ulkona on kylmää ja pimeää, laittaa kynttilät palamaan, fasun sininen rinnuksille, hyvä kirja käteen ja lämpöisten vällyjen väliin pötköttämään! Hmmm...
Ulkona on myös ihana olla, tarpoa hangessa ja potkiskella lumia. Siis sillon kun ei ole kiire, eikä mitään tiettyä aikaa olla jossain.
Tuollaiset lumiset puut ovat mielestäni niin kauniita, ne ovat kuin satumetsän puita. Laitoin tuon kuvan tuohon kun minusta se on kovin kaunis. Harmi vaan etten osaa kuvankäsittelyä, kun tuossa on tullut hiukan kulmiin "häiriötekijöitä". Suokaa se minulle anteeksi ja keskittykää niihin puihin. :)
Vaikka asumme kohtuullisen lähellä Helsingin keskustaa (12km) on alue jossa asumme lähellä luontoa ja pihallamme vierailee usein puput ja toisinaan olen onnistunut näkemään myös fasaaneja. Kesäisin kun istun illalla myöhään parvekkeella, ihan parvekkeen alle tulee puput syömään pitkäksi kasvanutta ruohoa ja joskus -mikä nyt ei niin kamalan kiva juttu olekkaan- kukkapenkkimme kukkasia. Sillon kyllä venytän kaulaa ja ne kukkarosmut siirtyvät muualle. Joskus olen heittänyt niille porkkanaa, että jättävät kukat rauhaan. Kyllä tiedän ettei niin pitäisi tehdä, mutta ne puput ovat vierailleet tällä pihalla jo kauan ennen minua ja varmaan jatkavat täällä käymistä vielä minun lähdettyäkin. En usko että ne porkkanani takia täällä käyvät en tee sitä kuitenkaan kuin pari kertaa kesässä. Mutta mielummin suon pupujen syöda kukkiamme kuin kaksijalkaisten varkaiden vievän niitä. Niinkin on käynyt.
Tälläistä tällä kertaa. Piti vain kirjoittamani tuosta risteilystä, mutta tuli muutakin mieleen ja sormeni vain näpyttivät ajatukseni kirjaimiksi :) Oi mikä ajatus, oli ihan pakko kirjoittaa tuo, se kuullosti mielessäni niin taiteelisen runolliselta.... ;)
Tälläiset hetket saavat elämän maistumaan ja auringon paistamaan, vaikka koko päivä Helsingissä tuli lunta tuvan täydeltä. Tallinnassa ei satanut lunta, mutta muuten oli tuulista ja harmaata. Siellä meri oli jo kokonaan auki jäistä. Jossain puolessa välissä Hki-Tallinna alkoi jäät kolisemaan.
Pidän talvesta ja lumesta. Talvisin on ihanaa olla kotona kun ulkona on kylmää ja pimeää, laittaa kynttilät palamaan, fasun sininen rinnuksille, hyvä kirja käteen ja lämpöisten vällyjen väliin pötköttämään! Hmmm...
Tuollaiset lumiset puut ovat mielestäni niin kauniita, ne ovat kuin satumetsän puita. Laitoin tuon kuvan tuohon kun minusta se on kovin kaunis. Harmi vaan etten osaa kuvankäsittelyä, kun tuossa on tullut hiukan kulmiin "häiriötekijöitä". Suokaa se minulle anteeksi ja keskittykää niihin puihin. :)
Vaikka asumme kohtuullisen lähellä Helsingin keskustaa (12km) on alue jossa asumme lähellä luontoa ja pihallamme vierailee usein puput ja toisinaan olen onnistunut näkemään myös fasaaneja. Kesäisin kun istun illalla myöhään parvekkeella, ihan parvekkeen alle tulee puput syömään pitkäksi kasvanutta ruohoa ja joskus -mikä nyt ei niin kamalan kiva juttu olekkaan- kukkapenkkimme kukkasia. Sillon kyllä venytän kaulaa ja ne kukkarosmut siirtyvät muualle. Joskus olen heittänyt niille porkkanaa, että jättävät kukat rauhaan. Kyllä tiedän ettei niin pitäisi tehdä, mutta ne puput ovat vierailleet tällä pihalla jo kauan ennen minua ja varmaan jatkavat täällä käymistä vielä minun lähdettyäkin. En usko että ne porkkanani takia täällä käyvät en tee sitä kuitenkaan kuin pari kertaa kesässä. Mutta mielummin suon pupujen syöda kukkiamme kuin kaksijalkaisten varkaiden vievän niitä. Niinkin on käynyt.
Tälläistä tällä kertaa. Piti vain kirjoittamani tuosta risteilystä, mutta tuli muutakin mieleen ja sormeni vain näpyttivät ajatukseni kirjaimiksi :) Oi mikä ajatus, oli ihan pakko kirjoittaa tuo, se kuullosti mielessäni niin taiteelisen runolliselta.... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti