Aika lentää siivillä!

Kaksi vuotta mennyt siitä kun viimeksi kirjoitin tänne! Hirvittää kuinka nopeasti aika menee. Kaikkea on tapahtunut tässä välillä, kuten Äidin kuolema. Se oli elämäni vaikein asia. Tuntui että kaikki pysähtyi, paitsi aika. Pitkän aikaa tuntui etten saa otetta mistään, toisinaan vieläkin. Kuitenkin olen selvinnyt tähän päivään ja aion selvitä tästä eteenpäinkin. Suuri kiitos kuuluu Ystävilleni ja Miehelleni, he ovat olleet tukenani huonoilla hetkilläni.

Jälleen kerran olen mietiskellyt paljon Ystäviä ja ystävyyttä. Kuinka tyhjää elämä olisikaan jos ei olisi Ystäviä. Muutama päivä sitten pähkäilin eräiden lupahakemusten kanssa. Piti hankkia lappu se ja lappu tämä, ennenkuin pääsin hakemusta täyttämään. Tuollaiset hakemukset yms. vastaavat ovat minulle kuin myrkyn juonti. Teen niitä vain pienen pakon edessä. Pääni sauhusi ja hermo oli kireällä, sitten eteeni tuli laskutehtävä, monille helppo sellainen, mutta minulle joka en "ymmärrä" numeroita lähes ylivoimainen tehtävä. Soitin Ystävättärelleni ja pyysin hänen apuaan. Laskutoimitus oli selvä hetkessä, mutta jäimme höpisemään kaikkea muuta. Puhuimme ehkä hiukan vajaan tunnin, mutta puhelun päätyttyä hakemuksen kirjoittaminen ei enää ollutkaan niin kamalaa kuin se ennen puhelua oli tuntunut olevan =)

Koen itseni niin rikkaaksi kun voin sanoa että minulla on TOSI YSTÄVÄ, Ystävä jonka kanssa jaamme ilot ja surut. Kun jokin asia pyörii mielessä soittelemme puolin ja toisin. Hetken kun asioita yhdessä puimme surut ja huolet tuntuvat kutistuvan ja ilot/ hyvät asiat kasvavat entisestään.

Se on taas kevät! (vaikka ei ihan siltä tunnu- eilen tuli räntää ja rakeita). Kaikesta huolimatta kukat ja muut kasvit ovat heränneet. Seurailen joka päivä kuinka tulppaanini saavat lisää pituutta ja odottelen nuppujen ilmestymistä (toivottavasti puput eivät vie "kymmenyksiä" kukkapenkistäni (= ) Osa krookkuksista on jo lähes työnsä tehneet tältä keväältä. Minulla on käynnissä puutarhan muokkaus joten kukittuaan nostan kaikki sipulit maasta lepäämään syksyä varten jolloin ne sitten uudelleen istutan -toivottavasti- muokattuun maahan.

Ennen en pitänyt keväästä ensinkään, mutta saatuani joitakin vuosia sitten viljelypalstan, aloin jo syksyllä odottamaan seuraavaa kevättä. Se oli ihan oikeasti kuin ihme, kuinka tunteeni kevään suhteen muutuivat! Ennen palstaa toivoin voivani nukkua kevään yli, mutta nykyään syksyn ja talven aikana en voi olla odottamatta kevättä! Minulle se on selvä todiste siitä että meidät ihmiset on luotu "varjelemaan ja viljelemään maata". Maan tonkimisessa on jotakin mikä paransi minua vuosia vaivanneen vaikean masennuksen. Rakastan maan tuoksua ja mieleni pursuaa hyvää mieltä kun sormeni ja kynnen aluset ovat täynnä multaa, ei ole olemassa parempaa tunnetta!!!! Lempi touhuni puutarhassa on kitkeminen. Kun alan kitkemään aika menettää merkityksensä. Havahdun siitä touhusta vasta jos tulee liian myöhä ja pimeä tai vilu herättää aistini. Odottelen lämmintä ilmaa, kun se saapuu niin koko puutarha "räjähtää" täyteen kukkia ja noh ötököitä (joista kaikista en ole niin kovin innostunut).  

Nyt toivotan kaikille oikein kaunista ja onnellista kevättä! Poistun rikkaruohoje luokse tekemään sitä mikä on lähinnä sydäntäni! =)

Ystävä

Niin se vaan on, vaikka olisi kuinka surkea olo, niin kun hetkisen turisee oikean Ystävän kanssa se kurja olo katoaa! Jos olet yhtä onnellinen kuin minä ja sinulla on edes yksi tosi Ystävä, vaali ja rakasta Ystävääsi kaikin keinoin mitä keksiä saatat! Jos menetät hänet, sitä ei mikään korvaa. Elämä olisi tyhjää ja onnetonta. Ystävyyteen  pätee sanonnat "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo" ja "jaettu suru on vain puolikas suru". Mikä on sen parempaa kuin jakaa kaikki Ystävän kanssa.
<3 <3 <3

Kehyksiä

Olen ostanut IKEAsta puisia kehyksiä. Ne ovat palvelleet oikein hyvin, mutta jo jonkin aikaa olen ollut kyllästynyt niihin, kun ovat niin peruskamaa. "Siitä se idea sitten syntyikin" Eli päätin hiukan tuunata niitä. Itse tykkään niistä kovasti. Vähän ovat "kirveellä veistettyjä" kun en ole ennen tälläisiä tehnyt ja työvälineeni oli mattopuukko.

Tässä yhden "kehitys"

Leikkasin reunat viistoon ja maalasin

Toisen sisäreunat viistotin ja ulkoreunaan tein pikku lovia

Tässä siis alku

Valmis

Lähikuva koristeesta

Kiva oli veistellä. 

Sirkkalehdet

Nyt on jo pari sirkkalehteä noussut Ukonhattuihin. Kylvin muutama päivä sitten niitä lisää, toistaiseksi uusikylvö ei ole noussut. Kylvin myös keltaisen paprikansiemeniä. Odotusta... :)

Keinutuolin taikaa

Ah ihanaa, meillä on ollut lainassa jonkin aikaa Ystäväni keinutuoli. Voi kun se on sitten ihana!! Tulee ihan lapsuus mieleen. Äidilläni sellainen n. 50 v. vanha keinutuoli. Alkujaan ruskea, mutta jossain vaiheessa Äiti maalasi sen mustaksi. Se on tukevaa tekoa, eikä vieläkään kaikkien näiden vuosikymmenten lälkeen, nitise eikä natise. Se ei myöskään koskaan ole mennyt ympäri, vaikka siinä on keinuttu voimalla ja hartaudella.
Kun olimme Veljeni kanssa lapsia, se oli monesessa leikissä mukana. Suosituin keinuleikkimme oli taxileikki. Käänsimme keinun ylösalaisin, sinne jalaksien väliin oli kiva ujuttautua istumaan. Velipoika oli tietty kuski ja istui toisella, korkeammalle jäävällä poikkipuulla ja minä asiakkaana istuin sillä toisella. Ja lujaa mentiin. Äänitehosteet olivat uhkeat ja aidon oloiset, pikkupojilla on ilmiömäinen taito jäljitellä autojen ääniä ja sillon 70-luvulla autoissa olikin ihan oikeita, moninaisia ääniä! :)
Sairastin pienenä usein keuhkoputkentulehduksia ja kärsin öisistä astmakohtauksista. Keinussa oli hyvä olla Äidin sylissä, vaikka oli huono hengittää. No ehkä se Äidin syli oli kuitenkin se ratkaiseva juttu, mutta kyllä se keinun heijaava liikekin jotenkin helpotti oloa.
Nyt minulla on sitten toivelistalla oma keinu! Siinä sitten istuskelisin ja kiikkuisin isoäidinneliöitä virkaten, tv.tä katsellen. Se pitää olla sellainen jota ei saa ympäri kiivaammassakaan keinunnassa.
Omaa keinua odotellen :)

Joskus näinkin

Päivivitys hyvänmielen hakemiseen. En ole paljon kirjoitellut, kun tällähetkellä tuo hyvänmielen hakeminen on olliut hiukan, no hakusessa. On ollut hiukan stressaavaa aikaa, mutta enpäs nyt ala teille siitä valittamaan, Kerron vain miksi näpertelyt ym. kivat puuhat ovat olleet hiukkasen hyytyneinä.

Kevät ihan selvästi kolkuttelee, vaikka tänään onkin tullut räntää taivaan täydeltä. Mutta eikös vanha sananlasku sano "uusi lumi vanhan surma". Niin on jo käynytkin ihan silmin nähden. kaduilla jo paikoittain, mihin aurinko paistaa, näkyy asfalttia. Päivät ovat selvästi pidentyneet. Aurinkoa on jo näkynyt melkoisen kiitettävään tahtiin.

Tästä se alkaa... Kuva ei tullut ihan teräväksi

Eilen kylvin ensimmäiset kukansiemenet. Kaunopunahattu, Echinacea purpurea, myyjän mukaan tunnetaan myös nimellä ukonhattu. Minulla on palstalla ollut jo muutaman vuoden tumman punainen versio, nyt löysin vain vaaleanpunaisia. Yrieän vielä löytää niitä tummia, koska se väri on niin herkullinen. Nyt vain odotan taimien nousua. Kylvän kyllä vielä lisää. Eilinen kylvö tapahtui kuolleen kukan paikalle tavalliseen ruukkuun, vanhaan multaan. Aikomukseni on ostaa sellainen muovinen taimen kasvatuslaatikko.

Päivä Ystävieni seurassa

Tänään olin Ystävieni kanssa Tallinnan risteilyllä. Päivä oli kiva. Emme käyneet maissa koska aikaa oli vain vajaa 2 h ja Ystäväni satutti jalkansa viikko sitten. Söimme seisovassapöydässä ja höpisimme, paransimme maailmaa.
Tälläiset hetket saavat elämän maistumaan ja auringon paistamaan, vaikka koko päivä Helsingissä tuli lunta tuvan täydeltä. Tallinnassa ei satanut lunta, mutta muuten oli tuulista ja harmaata. Siellä meri oli jo kokonaan auki jäistä. Jossain puolessa välissä Hki-Tallinna alkoi jäät kolisemaan.

Pidän talvesta ja lumesta. Talvisin on ihanaa olla kotona kun ulkona on kylmää ja pimeää, laittaa kynttilät palamaan, fasun sininen rinnuksille, hyvä kirja käteen ja lämpöisten vällyjen väliin pötköttämään! Hmmm...

Ulkona on myös ihana olla, tarpoa hangessa ja potkiskella lumia. Siis sillon kun ei ole kiire, eikä mitään tiettyä aikaa olla jossain.

Tuollaiset lumiset puut ovat mielestäni niin kauniita, ne ovat kuin satumetsän puita. Laitoin tuon kuvan tuohon kun minusta se on kovin kaunis. Harmi vaan etten osaa kuvankäsittelyä, kun tuossa on tullut hiukan kulmiin "häiriötekijöitä". Suokaa se minulle anteeksi ja keskittykää niihin puihin. :)
 Vaikka asumme kohtuullisen lähellä Helsingin keskustaa (12km) on alue jossa asumme lähellä luontoa ja pihallamme vierailee usein puput ja toisinaan olen onnistunut näkemään myös fasaaneja. Kesäisin kun istun illalla myöhään parvekkeella, ihan parvekkeen alle tulee puput syömään pitkäksi kasvanutta ruohoa ja joskus -mikä nyt ei niin kamalan kiva juttu olekkaan- kukkapenkkimme kukkasia. Sillon kyllä venytän kaulaa ja ne kukkarosmut siirtyvät muualle. Joskus olen heittänyt niille porkkanaa, että jättävät kukat rauhaan.  Kyllä tiedän ettei niin pitäisi tehdä, mutta ne puput ovat vierailleet tällä pihalla jo kauan ennen minua ja varmaan jatkavat täällä käymistä vielä minun lähdettyäkin. En usko että ne porkkanani takia täällä käyvät en tee sitä kuitenkaan kuin pari kertaa kesässä. Mutta mielummin suon pupujen syöda kukkiamme kuin kaksijalkaisten varkaiden vievän niitä. Niinkin on käynyt.

Tälläistä tällä kertaa. Piti vain kirjoittamani tuosta risteilystä, mutta tuli muutakin mieleen ja sormeni vain näpyttivät ajatukseni kirjaimiksi :) Oi mikä ajatus, oli ihan pakko kirjoittaa tuo, se kuullosti mielessäni niin taiteelisen runolliselta.... ;)