Kaksi vuotta mennyt siitä kun viimeksi kirjoitin tänne! Hirvittää kuinka nopeasti aika menee. Kaikkea on tapahtunut tässä välillä, kuten Äidin kuolema. Se oli elämäni vaikein asia. Tuntui että kaikki pysähtyi, paitsi aika. Pitkän aikaa tuntui etten saa otetta mistään, toisinaan vieläkin. Kuitenkin olen selvinnyt tähän päivään ja aion selvitä tästä eteenpäinkin. Suuri kiitos kuuluu Ystävilleni ja Miehelleni, he ovat olleet tukenani huonoilla hetkilläni.
Jälleen kerran olen mietiskellyt paljon Ystäviä ja ystävyyttä. Kuinka tyhjää elämä olisikaan jos ei olisi Ystäviä. Muutama päivä sitten pähkäilin eräiden lupahakemusten kanssa. Piti hankkia lappu se ja lappu tämä, ennenkuin pääsin hakemusta täyttämään. Tuollaiset hakemukset yms. vastaavat ovat minulle kuin myrkyn juonti. Teen niitä vain pienen pakon edessä. Pääni sauhusi ja hermo oli kireällä, sitten eteeni tuli laskutehtävä, monille helppo sellainen, mutta minulle joka en "ymmärrä" numeroita lähes ylivoimainen tehtävä. Soitin Ystävättärelleni ja pyysin hänen apuaan. Laskutoimitus oli selvä hetkessä, mutta jäimme höpisemään kaikkea muuta. Puhuimme ehkä hiukan vajaan tunnin, mutta puhelun päätyttyä hakemuksen kirjoittaminen ei enää ollutkaan niin kamalaa kuin se ennen puhelua oli tuntunut olevan =)
Koen itseni niin rikkaaksi kun voin sanoa että minulla on TOSI YSTÄVÄ, Ystävä jonka kanssa jaamme ilot ja surut. Kun jokin asia pyörii mielessä soittelemme puolin ja toisin. Hetken kun asioita yhdessä puimme surut ja huolet tuntuvat kutistuvan ja ilot/ hyvät asiat kasvavat entisestään.
Se on taas kevät! (vaikka ei ihan siltä tunnu- eilen tuli räntää ja rakeita). Kaikesta huolimatta kukat ja muut kasvit ovat heränneet. Seurailen joka päivä kuinka tulppaanini saavat lisää pituutta ja odottelen nuppujen ilmestymistä (toivottavasti puput eivät vie "kymmenyksiä" kukkapenkistäni (= ) Osa krookkuksista on jo lähes työnsä tehneet tältä keväältä. Minulla on käynnissä puutarhan muokkaus joten kukittuaan nostan kaikki sipulit maasta lepäämään syksyä varten jolloin ne sitten uudelleen istutan -toivottavasti- muokattuun maahan.
Ennen en pitänyt keväästä ensinkään, mutta saatuani joitakin vuosia sitten viljelypalstan, aloin jo syksyllä odottamaan seuraavaa kevättä. Se oli ihan oikeasti kuin ihme, kuinka tunteeni kevään suhteen muutuivat! Ennen palstaa toivoin voivani nukkua kevään yli, mutta nykyään syksyn ja talven aikana en voi olla odottamatta kevättä! Minulle se on selvä todiste siitä että meidät ihmiset on luotu "varjelemaan ja viljelemään maata". Maan tonkimisessa on jotakin mikä paransi minua vuosia vaivanneen vaikean masennuksen. Rakastan maan tuoksua ja mieleni pursuaa hyvää mieltä kun sormeni ja kynnen aluset ovat täynnä multaa, ei ole olemassa parempaa tunnetta!!!! Lempi touhuni puutarhassa on kitkeminen. Kun alan kitkemään aika menettää merkityksensä. Havahdun siitä touhusta vasta jos tulee liian myöhä ja pimeä tai vilu herättää aistini. Odottelen lämmintä ilmaa, kun se saapuu niin koko puutarha "räjähtää" täyteen kukkia ja noh ötököitä (joista kaikista en ole niin kovin innostunut).
Nyt toivotan kaikille oikein kaunista ja onnellista kevättä! Poistun rikkaruohoje luokse tekemään sitä mikä on lähinnä sydäntäni! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti